Ensimmäinen työ ja koulupäivä takana. Tänään iltavuoroon. Koululaisten kanssa ehdin viettää tänään mukavan kiireettömän aamun :) Eilen iltapäivällä ja tänään aamulla pulisivat taukoamatta koulusta ja kavereista. Kivaa niilläkin kun näkee kavereita ja oppii uutta, vaikka kohta jo väsyttää aamuheräämiset ja läksyt.
Eilen oli Tyson viettänyt makuuhuoneessa aika tasan 7 tuntia yksinään. Unenpöpperöinen koira löytyi oven takaa kun tultiin kotiin. Mitään näkyvää tuhoa ei ollut tehnyt ja ainoastaan pissaa oli sanomalehdellä. Hienosti siis mennyt. Tänään pennun kannalta parempi päivä kun joutuu olemaan yksin vaan kolmisen tuntia mun lähdön jälkeen kunnes muut kotiutuu.
Tänään onkin yllätys yllätys sadepäivä. En edes muista koska viimeksi on ollut muuta kuin hellettä ja aurinkoista. Bussia odotellessa kolmonen tarkasti että sademittariin oli tullut jo 15ml vettä yön ja aamun aikana. Nyt ripsottaa hiljalleen.
Ollaan melkein joka päivä harjoiteltu pöydällä olemista Tysonin kanssa. Pöytänä toimii itse asiassa puuhella, jonka päällä froteemuovi tassujen alla. On juuri sopivan korkuinen ja vähemmän käytössä nyt.. Siinä hoidellaan turkkia ja putsataan silmiä ym. Aika paljon jännittää Tyson vieläkin. Ei haluaisi pöydällä olla.
Ai niin. Aiemman postauksen kakkaongelma ratkaistu :) Isäntä laittoi laudan esteeksi rappusten alapäähän. Tyson ei siitä pääse yli, ja me ihmiset satutetaan siihen nyt joka välissä varpaat tai kaatuillaan. Mutta mitäs ihmisistä, kunhan koirat tulee hoidettua ;)
Kakkonen jo tuohtui yksi ilta kun nunnutin Tysonia ja lepertelin että "mitä mamman oma poika?". Isäntä sitten alkoi että:"missäs isin oma poika on?" ja Jerry tuli sitten sen luo vouhkaamaan ja kakkonen sanoi, että "vai on ne koirat vaan teidän poikia, mikäs mä sitten olen?" Sitten pääsi se ihmispoikakin hellittäväksi ja ajattelin, että tosiaan, nyt tulee hirveästi huomioitua vaan pentua.
Eilenkin työpäivän jälkeen automatka juteltiin lasten kanssa ja sanoin että heti kun kotiin ehditään niin hoidan koirat ja teen ruuan ja sitten ehditään lasten kanssa katsoa vasta koulukirjoja ja jutella paremmin. No onneksi ehdittiin myöhemmin ja ehdin ihastella hienot lego rakennelmatkin koiranhoidoltani. Tällaista tää on isossa laumassa. Aina joku kokee jäävänsä paitsi, ja aina äiti kantaa syyllisyyttä kun ei ehdi kaikkea. Mut näillä mennään. Ihanaa kun on iso lauma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti