Eka match show

Sunnuntai. Pilkko pimeä ilta. Kohta sytytän ensimmäisen adventti kynttilän ja muutaman muun valoa ja tunnelmaa tuomaan. Isäntä lähti koirien kanssa lenkille kun mua laiskottaa. Oltiin Tysonin kanssa ekassa match show:ssa tänään ja kaks puol tuntia siellä riitti mulle koko päivän aktiviteetiksi. Loppu iltapäivän oon roikkunut tietokoneella ja kohta siirrän takamukseni ja neulomukset telkkarin ääreen. Eikö kuulostakin ihanalle?

Tästä me vielä siis päästiin jatkoon.

Huomaa ravuri asento ;) Etujalka ylhäällä ja namin varassa roikutaan. Täältä monien koirien joukosta, ei enää erotuttu eduksemme. Otan pääsyyn itselleni, Tyson oli tietysti kaunis ja ihana.

Takajalat ylikoukussa ja levällään kuten ylemmässä "seisonta" kuvassa. Mutta koira jotakuinkin paikallaan.
 

Mätsäriin lähdettiin täysin kylmiltään, yhtään ei ole harjoiteltu Tysonin kanssa. Ja sen kyllä todella huomasi. Lähiaikoina Tyson on jostain syystä alkanut vetämään ihan tolkuttomasti hihnassa. Ennen se kulki nätisti lenkillä remmi suht löysänä alun intoilun jälkeen. Sittemmin vetokoira on ilmaantunut poikkeavassa tilanteessa kuten jos lenkillä on ollut useampi koira/ihminen. Nyt tuntuu että se vetää koko ajan kun on hihna kaulassa. Mikä on mega ärsyttävää mun mielestä. Sitten kun alkaa ärsyttää, on ihan turha yrittää kouluttaa, ja ongelma sen kuin kasvaa ja jatkuu vaan. Huokaus. No, huomenna taas ennen iltavuoroa rauhallista aikaa koirille ja koulutukselle. Koitetaan taas treenata tätä sitten.
Mätsärissä Tyson veti hihna pinkeenä koko reilun pari tuntia.

 Siitä se on kiva, että ei tarvitse varoa jos joku haluaa tulla tutustumaan. Koira tai ihminen. Tyson on ihan yhtä ystävällinen kaikille. Myös uroksia haistellaan kivasti, vaikka tuohan vasta täytti puoli vuotta. Mutta toivon että hyvät kokemukset nyt pentuna, auttaa myös aikuisuudessa muiden kanssa törmätessä. Jerry mörisi muille uroksille ja miehille jo tuon ikäisenä. Tyson on paljon itsevarmempi tapaus ja tässäkin sen huomaa. Ei sen tarvitse turhia rähistä.

Mätsärissä kisattiin pentukehässä. Eka koitos voitettiin ja päästiin punasella nauhalla jatkoon. Punasten kehässä oli 13 pentua ja siitä kun 4 valittiin palkintosijoille, me ei päästy jatkoon. Tyson veti hihnassa.... ja kun piti seistä, se tarjosi koko ajan istumista. Asettelemaan en alkanut ollenkaan, mutta sain sen suht paikallaan aina hetken seisomaan kun syötin sille namia sormien välistä koko ajan. Tyson oli ihan yli innokas, mutta kuten paikalla ollut ystävä sanoi, paljon parempi niin, kuin että olisi häntä koipien välissä luimuillut ja pelännyt kaikkea. Tästä on vielä mahdollisuus opettelemalla päästä yli. Nyt täytyisi vaan itse jaksaa/ehtiä tehdä töitä tuon innokkaan kakaran kanssa. Kolmonen tuli sanomaan, että nyt on äidin ruutuaika jo ohi :)
Ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille, huomenna voidaan avata jo kalenterien ensimmäinen luukku.
Mirzu

PS: Meillä kolmonen myönsi, että on syönyt jo ainakin 3 suklaakalenterin suklaata ja legokalenterin se on purkanut niin, että otti luukkulaatikon pahveista irti ja on siis nähnyt jo mitä sieltä löytyy.. Se siitä yllätyksestä ja odotuksen tuomasta ilosta...

Sirpa leikkii omalla hännällään oviaukon päällä.

 Mitä teillä säilytetään sohvapöydän välissä? Meillä siellä pidetään kissoja ja koiria..

Oli mätsärissä tuttujakin, tässä Tyson bongasi yhden lempparityttökaverinsa.

Koirakoulua taas ja syöty joululahja

Maa on valkoinen ja puhdas. Ihanaa. Ei varmaankaan saa tästä kauan nauttia. Eilen kävi vieraita kauempaa :) Kiitos S ja J, oli kiva nähdä. Jerry sai tänään syödä sen ison tuliaisluun kun olin Tysonin kanssa koirakoulussa. Ei tarvinnut odottaa sen pidemmälle.
Tänä aamuna oli vähän kiukussa pitelemistä kun löysin tämän tuhotyön:

Itsepä olin jättänyt olohuoneen pöydälle löydettäväksi. Harmittaa kyllä tuhannesti, vielä palmikon kohdalta piti nakertaa, onpi varmaan vaikein kohta korjata. Saas nähdä tuleeko näistäkin omaan jalkaan sukat, lahjaksi oli menossa, vaan jos en saa nätisti korjattua niin eihän niitä kehtaa eteenpäin pistää.

Kolmoselle neuloin joku aika sitten tuubihuivin ja turkoosit lapaset, lapaset lienee kädessä tai hukassa.

 Muut lähti kyläilemään, mä myöhästyin reissusta kun koirakoulu venyi ja lähden kohta jo töihin. Aiemmin postatut ykkösen viiksilapaset oli muutaman kerran käytössä ja katosivat koulussa. Sekin harmittaa, kun teini niitä olisi pitänyt, ja tää mun sukka/lapas tehdas on niin hidas, ettei täältä ehdi tarpeeseen toimittaa. Välillä haaveilen että vois lopettaa työt ja vaan neuloa ja tehdä mitä huvittaa. Aina on niin paljon mitä täytyy tai on pakko tehdä, ettei ehdi tehdä kivoja juttuja tarpeeksi ollenkaan. No huomenna viikko vapaa mikä on vaan mun omaa aikaa aamupäivän ennen kuin koululaiset tulee :) Ihanaa. Vaikka toki silloinkin on ensin hoidettava sitä sun tätä pakollista mitä ei muulloin ole ehtinyt.

Jaarittelut sikseen. Tulin tänne kehumaan miten loistavasti taas koirakoulussa meni. Saatiin kehuja useammaltakin, mikä on aina kivaa tietysti. Ja Tysonin loistaminen taas korvasi tuota aamun mielipahaa, meillä oli tosi kivaa yhdessä. Oli koirakoulun lopettajaiset. Joulutauko alkaa tästä. Tehtiin tonnikala jälki, ja nakkeja metsästettiin roikkumasta :) Se oli huippua Tysonin mielestä. Ensimmäinen yritys ikinä agility putken läpimenosta onnistui pienellä houkuttelulla. Namin perään ei uskaltanut, mutta kun kouluttaja otti remmin ja mamma meni putken toiseen päähän niin tokihan sieltä oli mamman luo mentävä. Pöydälle meno ja hyppyesteet meni superhienosti, seisomiset ja istumiset ja kaikki. On se taitava! Ja pieni osa kiitosta kuuluu myös minulle. Tehtiin myös tuttavuutta uusien koirien kanssa ja Tyson on nyt aivan puhki.

Tähän onkin hyvä lopettaa: M

Koirakoulua ja lenkkeilyä

Taas on toista viikkoa vierähtänyt. Pepsi kehrää tässä vieressä, koirien kanssa tultiin juuri lenkiltä. Lauantaina ehdittiin isännän kanssa kahdestaan koiralenkille. Vietiin jälkikasvua kavereille ja heitettiin sitten city-lenkkiä reilu tunti. Loppumatkasta alkoi jo taas jalka vaivata, muuten olisi ollut kiva mennä vaikka kuinka pitkälle. Samat fiilikset oli perjantaina kun ex-tempore soitin kaverille jo matkalla ykköstä kuskaten, että mulla olis pari koiraa paksissa ja lenkki mielessä. No onneksi kamu innostui ja vaihtoi lenkkivaatteet ja odotteli mua sitten jo lenkille. Tosi kiva käydä yhdessä jonkun kanssa lenkillä. Ensinnäkin menee pidempikin lenkki ihan huomaamatta. Toiseksi kiva kun voi keskittyä vain yhteen koiraan, vaikka nuo ihan hyvin menee kahdestaankin. Silti, vaihtelu virkistää. Kaveri nappasi lenkillä itselleen Tysonin (ylläri pylläri :) ) isäntä ottaa aina Jerryn.
Isäntä huomautti mulle, että Tyson saa kyllä päät kääntymään autoissa ja muutenkin. Ihmetteli, että ei Jerryä kukaan käänny katsomaan, tai hymyile kun tulee vastaan. Kaitpa se johtuu siitä, että Tyson on pentu ja harvinaisempi täällä päin. Kultsuja näkee kaikkialla. Ja tokihan Tyson on kertakaikkisen hurmaava :)

Kolmonen oli viikko sitten kipeä. Onneksi on lämpöinen hoitaja olemassa.

Eilen päästiin muutaman viikon päästä toisen kerran koirakouluun. Ajattelin, että taas räksytetään ja remmotaan hihnassa puolet ajasta, mutta ei. Tyson hämmästytti jälleen mut älykkyydellään ja näköjään myös loistavalla muistilla! Miten voi pennulle jäädä kerrasta mieleen niin paljon, varsinkin kahden viikon takaa. Vai tuliko peräti kolme viikkoa väliä? Sehän käyttäytyi kertakaikkiaan mallikelpoisesti! Mä olin niin ylpeä ja iloinen tunnin jälkeen. Ohjaaja kehui muutamaankin otteeseen miten se on niin hyvässä kontaktissa ja koko ajan tarkkailee mitä mä siltä haluan. Juuri niin. Lenkillä aivan päin vastoin, kaikki muu kiinnostaa paitsi minä. Mun piti tauoilla katsella kirjaimellisesti taivaalle, että Tyson hetkeksi irroitti katsekontaktin ja kyselyn mitä seuraavaksi.
Huomasin myös oman virheeni, johon pitää kiireesti kiinnittää huomiota. Mulla on remmi vasemmassa kädessä ja namit oikeassa, niinpä Tyson on alkanut tulla nyt liikaa eteen. Käytännössähän se tarkoittaa, että se jää jalkoihin tai mä kompastun siihen. Eli namit vasemmalle kiireesti. Koirakoulussa harjoiteltiin hyppyjä esteillä ja seisomista eritavoin, myös pöydällä. Kotona treenissä sivulle ja maahan käskyt. Se on niin fiksu kyllä. Oppii muutamalla toistolla. Kun vain oisi itsellä aikaa enemmän niin koira osaisi jo vaikka mitä. Mutta hyvällä alulla ollaan.

Lentävä hollantil... eiku japanilainen.

Jalkakin on suht ok. Oon saanut siihen ultraääni hoitoa (tänään parin tunnin päästä taas) ja fyssari on teipannut sen. Lisäksi venyttely ohjeita ja nilkkajumppaa vastuskuminauhan kanssa. Näin kypsäksi piti elää, että sain kuulla että mulla on yliliikkuvat nivelet ja varsinkin nilkat löysät. Hohhoi. Ja kielto istua nilkkojen päällä. Tää onkin vaikein juttu. Vasta kun olen yrittänyt istua kuten ihmiset, huomaan kuinka paljon olen istunut nilkoillani. Sekä töissä että kotona. Kyllä on vaikea oppia uusia tapoja. Ehkä mun pitäisi kysyä Tysonilta vähän vinkkejä ;)

Got to go now! Ihanaista viikkoa kaikille: Mirzu

Sirpa-Helena

Kaksi vuotta sitten marraskuussa menin lasten kanssa löytöeläintaloon ja tultiin sieltä kissanpennun
kanssa kotiin. Isäntäkin oli tietoinen kissanhaku reissusta, mutta oli töissä. Illalla kun se tuli kotiin, lapset esittelivät Sirun.
Siru oli pienenä tosi arka äänille, ja on sitä edelleen. Nykyään ei enää lähde sinkoilemaan kun joku kattilankansi putoaa, mutta on selkeästi ääniherkkä. Jos on lapsilla kavereita, tai muuta ääntä, Siru on jossakin muussa huoneessa. Sirua kutsutaan nykyään enemmän Sirpaksi. Minä kutsun Sirpa-Helenaksi. Rakkaalla lapsella... Siru noutaa tavaroita kuin koira. (tai paremminkin) Harva se päivä se varastaa yläkerrasta jotakin kivaa ja tuo alakertaan meidän sänkyyn. Isännän kanssa ne sitten leikkii niin, että isäntä heittää lelun, ja Siru noutaa uudestaan ja uudestaan. Kolmosen Polly pocket:it ja niiden muoviset vaatteet on Sirun suosikkeja. Ne ei valitettavasti kestä kissan hampaita, ja aina kun kolmonen ei muista laittaa niitä kannelliseen laatikkoon, osa niistä joutuu käsittelyyn. Sirpa myös osaa avata joitakin kaappeja ja laatikoita. Ja Lundby stockholm nukkekodin pleksilasit.. Jossa asuu Polly pocket:teja.
Sirpa ei ole sylikissa. Se tulee silloin kun itse haluaa syliin ja on siinä sen aikaa kuin itse haluaa. Jos sen ottaa syliin, se työntää tassuilla itsensä niin kauas kuin pystyy ja on tosi vaivaantuneen näköinen. Silityksistä ja huomiosta se kyllä tykkää. Ja nukkuu mun jalkopäädyssä juuri jalkojen vieressä, tai lasten sängyissä, mutta lähtee pois jos liikaa paijailee.

Akvaarion lampun päällä on mukavan lämmin nukkua.

Pepsi taas on välillä riesaksikin asti sylikissa. Se änkee ja tunkee väkisin syliin. Sen voi koska vaan ottaa syliin ja aina se viihtyy. Siru käy välillä puskemassa Jerryä ohimennen ja usein nuolee Jerryn naamaa. Tysonin lähelle se ei mene edelleenkään. Ohi kulkee välillä jos se nukkuu.

Apua, taas loppuu aika. Kohta töihin lähtö taas. Tyson juoksenteli eilen innoissaan ja hyppi ilmaan, yritti ottaa lunta suuhun ilmasta ja söi sitä maasta antaumuksella. Tänään ei lumesta juuri tietoakaan. Tai eilenkin se oli oikeastaan räntää. Lapset peuhasivat itsensä märäksi asti tietysti. Tekivät lyhtyä, sohvaa ym. Veivät trampoliinille hirveät kasat lunta ja pomppivat siellä valtavien riemunkiljahdusten kera. Maailman ihaninta ääntä :) Ykkönen käytti kaverinsa kanssa koirat lenkillä ja mä sain lepuuttaa jalkaa, joka on tänään vähän parempi levon jälkeen. Tänään kävin koirien kanssa vajaan kahden kilometrin pätkän vaan.

Lumi joogaa. Melkein häviää koira näkyvistä..

Kyllä lapset on söpöjä kun ne nukkuu!
 

Ihanaa isänpäivä viikonloppua teille. Minä muistin omaa isääni jo eilen, kun viikonloppu menee töissä. Mirzu