Vesileikkejä kuralätäköissä

Tänään käytiin jo aamupäivällä pitempi lenkki kun oli luvattu sadetta. Eipä ole satanut, vieläkin ihana auringonpaiste. Pilvistä on kyllä ollut.
Tyson rakastaa vettä. Voipi olla osuutta asiaan, että pennuilla oli kasvattajan luona vettä altaassa jossa lutasivat kuumana kesänä. Tyson haluaisi jokaiseen ojaan ja lätäkköön mitä vastaan tulee. Se kun bongaa että jossain on vettä, se istuu paikalleen eikä liikahda pitkään aikaan vaikka kuinka houkuttelee. Katselee vaan veden suuntaan, että tuonne haluaisin. Usein se ihana vesi on joku musta lika monttu ja sitten istutaan pitkät tovit kun mamma on sitä mieltä, että ei tarvitse mennä lähemmäs.. Parina edellisenä päivänä ollaan käyty city lenkillä järven lähistöllä ja ollaan menty joka kerta rantaan, että Tyson on päässyt kastelemaan tassut ja sukeltamaan lumpeita tai keppejä veden alta. Tämän pikku "uinnin" jälkeen se aina menee ihan villiksi. Käy muristen Jerryn kimppuun ja puree ja hyppii innoissaan. Saa juoksu hepuli kohtauksen, mutta kun remmi kiristää, se käy taas Jerryn kimppuun.. Korvat ja järki häviää täysin. Siitä huolimatta olen käyttänyt uudestaankin, koska Tyson niin nauttii vedestä. Jerry kestää kuin mies. Sitä ei hetkauta pienintäkään vertaa pikkumiehen murinat ja turkissa roikkuminen.
Lenkillä myös Tyson saa välillä hepulikohtauksia, ja tekee tuota samaa roikkumista ja hillumista. Ei se jaksa oikein käyttäytyä pitkään niin kuin isot :) Ja se on ihan ok. Tosi nätisti osaa remmissä kulkea pitkätkin matkat, kunnes taas hepuli iskee.

Tuosta vedestä piti kertoa siis sitä, että tänään päätin päästää koirat metsälenkillä montulle kunnolla uimaan jos innostuvat. No, ei kumpikaan mennyt kunnolla uimaan, mutta molemmat kahlailivat ja touhusivat vedessä mahanalukset märiksi. Montun vesi on suht puhdasta. Pidin sitten onnellisia koiria vapaana metsätiellä kun lähdettiin montulta, ja Jerry löysi ihanan traktorinjälkeen muodostuneen mutalätäkön ja kävi maate sinne. Tyson tietysti teki saman perässä. Molemmat koirat sitten tassut ja mahanaluset mustina. No eipä siinä sitten mitään. Jatkettiin lenkkiä vapaana, ja mutkan jälkeen nähtiin naapuri metsässä. Mentiin koirien kanssa moikkaamaan ja eikö Tyson bongannut vielä likaojan siinä vieressä ja sinne vaan suoraan. Kun sain Tysonin ojasta pois ja aloin laittamaan sille remmiä kiinni, naapuri sanoi että nyt menee Jerry. Minä viisaana vastasin, että ei mene, ei ole mennyt ennenkään. No pitihän sen nyt käydä kun pentukin kerran kävi. Ai, että olin onnellinen siinä kohtaa..
Otin Jerrynkin kiinni ja jatkettiin matkaa kohti kotia. Tiellä tuli kaksi pyöräilijää vastaan, toinen sanoi että "Taisivat oikein toteuttaa itseään." Kun näki kuraiset koirat. Vastasin, että ainakin jotkut meistä on onnellisia... Soitin isännälle, että tulee pesemään Jerryn ulos letkulla.

 Itse pesin Tysonin kylppärissä. En ole aiemmin koko koiraa pessyt. Mahan alusta ja tassuja vedellä. Nyt kun pestiin koko eläin ja koiranshampoolla, Tyson vinkui melkoisen kovaa. Että siihen asti se vesi on kivaa kun se on maassa paikallaan, mutta kun se tulee suihkusta päälle niin ei sitten olekaan?? Pesun jälkeen kuivasin vaan pyyhkeellä ja päästin koiran rellestämään ympäri taloa ja kastelemaan koko lattiat. Olin meinaan sattuneesta syystä itsekin suihkun tarpeessa. Myöhemmin nostin Tysonin pöydälle ja kuivattiin föönillä ekaa kertaa. Alkuun piti taas vähän murista, mutta vain hetken. Ja sen jälkeen oli ihan ok ja antoi kuivata kunnolla.

Pikku rotta

"Päästä jo, en kestä enää, hepuli iskee!"

"Kostan sulle! Tästä saat, ja tästä!!"

"Käskettiin istumaan, mitä nyt?"


Tällasta tällä kertaa. Terkuin:Mirzu




 

Olipa kerran...

Haluan kertoa teille sadun. Se menee näin:
Olipa kerran prinsessa. Hän asui perheensä ja eläintensä kanssa maalla vanhassa talossa. Oli lämmin ja kaunis kesä. Prinsessa oli onnellinen ja energinen. Aikaa piisasi yllin kyllin vaikka mihin.
 Eräänä päivänä prinsessa ajoi monta sataa kilometriä ja maksoi monta sataa oravannahkaa, jotta sai juuri sellaisen koiranpennun kuin halusi. Koiranpentu oli supersuloinen ja prinsessa lapsineen rakastui siihen saman tien. Prinsessa ajoi lastensa ja uuden koiranpentunsa kanssa takaisin kotiin monen sadan kilometrin matkan. Kotona prinssikin ihastui heti koiranpentuun ja kaikki oli hyvin. Siivoustyötä ja ulkoilua tuli paljon, mutta ei se haitannut, koska aikaa ja energiaa oli paljon. Prinsessa jaksoi luututa lattioita hymy huulillaan.

Sitten tuli syksy ja kaikki muuttui. Prinsessan piti mennä takaisin töihin. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää aikaa ja vielä vähemmän energiaa. Prinsessa rakasti edelleen koiranpentuaan, mutta pentu kasvoi koko ajan isommaksi ja villimmäksi.
Kerran prinsessa oli niin väsynyt, ettei jaksanut leikkiä tarpeeksi koiranpennun kanssa. Pentu muuttui HIRVIÖKSI! Hirviö yritti syödä perheen kissat, lapset ja toisen koiran, ja kaiken muunkin mitä eteen sattui.
Hirviön hieman rauhoituttua prinsessa kysyi siltä: "Miksi sinulla on noin suuret korvat?"

"Siksi, että kuulisin paremmin kun namipussi rapisee." Sanoi hirviö. "Miksi sinulla on noin suuret silmät?" "Siksi, että näkisin sinut paremmin."

"Miksi sinulla on noin pitkä kuono?" "Siksi, että haistaisin kissankakat."
"Miksi sinulla on noin pitkä kieli?" "Siksi, että voin pussata sinua, kun olen syönyt kissankakkaa." "Miksi sinulla on noin suu.. eikun terävät hampaat?"

"Siksi, että voisin paremmin syödä:"

Sähköjohtoja

Pyykkikoria

Päiväpeittoa

Omaa peittoani

Tapettia

Sinun sormiasi

"Miksi sinä olet niin söpö?"

"Siksi, että antaisit minulle kaiken anteeksi."
Ja niin prinsessa antaakin, uudestaan ja uudestaan.

Tämä satu perustuu tositapahtumiin. Sadussa esiintyvät nimet on muutettu. Tämä ei ollut tarinan loppu, vaan alkusoittoa vasta. Kenties joskus kerron teille lisää.. (Kuvan koiranpentua/hirviötä ei satutettu kuvausten aikana, prinsessaakin sattui vain sormeen)

Sieni ja sukkasatoa

Tyson tietää jo mitä käsky "tänne" tarkoittaa. Vasta muutama päivä sitten, se on myös tajunnut, että ei ole pakko tulla jos ei huvita. On itse asiassa tosi hauskaa esim napata joku oksa suuhun ja lähteä juuri vastakkaiseen suuntaan juoksemaan. Lenkillä vapaana ollessa luokse tulo on tosi hyvällä mallilla, kotipihalla nyt aivan surkeaa... Lapset jo valittaa, että eivät halua enää käyttää Tysonia pissalla kun sitä ei saa sisään. Joku päivä sitten sanoin vielä, että kyllä se mun kanssa tulee. No, eipä tule enää, ei. Se jää touhuilemaan omiaan ja tulee parin minuutin päästä oven taakse, kun tajuaa että jäi yksin.

Perjantaina isäntä piti ylityövapaan ja lähdettiin asioille heti mun työpäivän jälkeen. Olin niin väsynyt ensimmäistä kertaa etten jaksanut lähteä lenkille väsyttämään pentua kun tultiin takaisin kotiin. Illemmalla kaduin katkerasti ja olisin myynyt pikkupedon eurolla ensimmäiselle vastaantulijalle! Se haukkui koko ajan, puri kissoja, Jerryä, lapsia ja aikuisia. Repi tavaroita ja juoksi ympäri taloa. Ei totellut eikä kuunnellut yhtään mitään. Hermot meni moneen kertaan ennen kun peto vihdoin nukahti. Isäntä sanoi, että on kyllä monta kertaa käyttänyt pihalla ja juoksuttanut koiria paljon. Mutta, ei Tysonille riitä aktiviteetiksi enää oma piha. Ei ole riittänyt useampaan viikkoon. Se pitää väsyttää kunnon lenkillä ja vieraassa paikassa, eli usein metsässä vapaana juoksemassa. Eilen kävin 5,5 km poikien kanssa city lenkillä, tänään 4,8km. Lisäksi tottelevaisuus koulutusta ja sitten pihalla leikkimistä päälle. Näillä ulkoiluilla on mamma tyytyväinen ja koirat onnellisia ja rauhallisia sisällä. Toki Tyson jaksaa riehua sisälläkin vielä, mutta ei rasittavuuteen asti.

Näitä löytyi niin että sai paistettua heti syötäväksi, vähän pakkaseen ja vielä sienikinkkupiirakkaa tein.

Kolmoset :)

Maastokuvioiset miesten sukat, pienet lapaset, ja kahdet ystävän tilaussukat.

Samat miestensukat kuin aidalla.



Kolmonen esittelee syksyn uutuusmuotia ;) Isäntä sanoi, että ihan kuin äiti saunaillan jälkeen... Koirat ei muuten tunnistaneet tyttöä omaksi. Nostivat hirveän metakan kun bongasivat vieraan keittiöstä. Ensin Tyson ja sitten Jerry. Tyson haukkui naapurin miehenkin tänään oikein kunnolla ohi mennessä. Mitäs leikkeli puskia epäilyttävän näköisenä..

Viettäkäähän mukavaa viikkoa :Mirzu

Tsiljoona kuvaa koirista

Hetki aikaa itselle. Tulin koulutuksesta vajaa 2 tuntia sitten. Toinen tunti meni jo koirien kanssa lenkillä ja metsässä, nyt ehdin vielä hetkeksi koneelle ennen kuin perhe tulee ja iltatohinat alkaa. Isäntä vei lapset koulun vanhempainillan ajaksi kavereille, en ehtinyt mukaan koulutuksen vuoksi. Sunnuntaina oltiin tosiaan työkaverin Norwich (en osaa varmaan kirjoittaa oikein..) terriereitä moikkaamassa. Pojat ei innostuneet leikkimään, mutta muuten sai taas Tyson vieraista koirista kokemuksia ja väsynyt oli reissun jälkeen. Käveltiin rantaan, koirat osan matkaa remmissä ja osan vapaana. Hienosti meni vieraitten kanssa tuokin ja vielä oli pikkupoika pyöräilemässä vierellä.

Tikkujalka

palelee, hrrrr.

Rannassa Tyson seurasi toista koiraa veteen ja kahlasi vähän matkaa ja hups... jalat lähti alta. Ja Tyson ui :) Nytpä nähtiin sekin että osaapi poika uida. Kaikki koirat ei kuulemma osaa. Uudestaan ei mennyt kun vähän kahlailemaan, niin minäpä sitten riisumaan kengät ja kylmään veteen. Kokeilin että lähteekö perään. No, lähtihän se.

Maanantaina käytiin taas uudessa metsässä omien koirien kanssa. Saaliiksi saatiin näitä:

Olikos se hirvikoirakärpänen?? Kuva Tysonin hännästä, mun hupparissa oli 13 kpl!!

Tänään bongailin omalta pihalta tällaisia:

Lopuksi vielä: koiran omistajan lenkkinäkymät, takapuolia, olkaa hyvät :)

Ps: lupailinko viimeksi valmiita neuleita?? Noh, edelleen kesken. Hys hys projekti oli työn alla koko koulutuspäivän ja jatkuu huomenna toisessa koulutuksessa. Monta neuletta on ihan viittä vaille valmiita, mutta kun vuoron perään tekee niin ei taas mikään valmistukaan.. Tänään koulutuksen loputtua kävin etsimässä lankakauppaa paikasta, jossa se oli joskus ollut. No ei ollut enää, mutta lappuliisalta oli terveiset tuulilasissa. Kalliiksi tuli langanhaku reissu. Varsinkin kun ei sitä lankaakaan sitten saanut yhtään..

Ps2: Tyson on jo toisen kerran todistetusti nostanut jalkaa :) ja eilen ja tänään lenkillä "merkkaili" Jerryn jälkeen samoja puskia. Testosteroni Tyson on tänään vasta 13 viikkoa vanha.

Laittakaahan kommenttia kun käytte täällä, kiitos. Ihanaista loppuviikkoa kaikille:Mirzu

Ulkoilu auttaa arjen kiireessä

Muutama päivä sitten eläinlääkärillä ei Tyson sitten kiljunutkaan yhtään rokotuksesta. Lääkäri laittoi nameja eteen ja Tyson söi niitä, eikä huomannutkaan koko piikkiä. Yleistarkastuksessa kaikki oli hyvin. Itse kysyin huolissani, että enhän ole ruokkinut liikaa/liian vähän. Tämä kun on ensimmäinen näin pieni koira, niin on vähän epävarma olo ruokinnan kanssa. Eläinlääkäri sanoi, että Tyson on juuri sopivan painoinen :) Hyvä minä! Tänään pikkuherran paino on 3,6 kg. Meille tullessaan 5 vkoa sitten se painoi vain 2,2kg. Tuostakin huomaa että kyllä on poika kasvanut valtavasti!

Torstai aamuna se nosti jo ensimmäisen kerran koipea pissatessaan! Varmaan enemmänkin vahingossa, mutta tosi tottuneen oloisesti. Pikkasen pisti hymyilyttämään. Isännän kanssa myöhemmin muisteltiin kun Jerry oli pieni ja ihmettelin ,että miksi se ei vieläkään nosta koipea. Kasvattajaltakin kyselin useampaan otteeseen, että koska ihmeessä.. No nyt en muista ollenkaan minkä ikäisenä sitten alkoi, että eipä se sen merkittävämpi asia ole. Poikien juttu kuitenkin.

Eilen ei löytynyt sieniä, kun käytiin koirien kanssa metsässä, jossa ei ole ennen käyty. Tänään saaliina puolisen litraa kanttarelleja. Eipä niistä paljon jää kun nesteet haihduttaa. Pieni maistiainen kuitenkin. Käytiin isän luona lasten ja koirien kanssa. Sieltä sienet ja ykkönen otti kuvia koirista metsässä ja lenkillä :)

 Nyt koitetaan urakalla nauttia upeasta kesäisestä syysviikonlopusta. Tänään ja huomenna vapaapäivä.(Tyson heräsi 6.15 leikkimään...) Sitten 8 pv putkeen töitä ja koulutuksia. Toinen koulutus tunnin ajomatkan päässä, joten 9 tunnin päivä tulee. Saa nähdä ehdinkö lasten vanhempainiltaan samana iltana.. Yhtenä iltana myös pakollinen työjuttu reilu tunti työpäivän päätyttyä. Ehdin pika hoitaa koirat ja taas lähteä. Sitten jäis vielä kahdelle illalle lasten harrastuskuskaukset. En tiedä kuka täällä ehtii enää ruokaa tehdä ja pyykkiä pestä, muista kotitöistä puhumattakaan ;( Mutta päätin olla viikonlopun stressaamatta. Isälle jo sanoin että minusta ei taida viikkoon kuulua mitään. Ruohon leikkuun alotin eilen ja kohta menen jatkamaan. Tänään tai huomenna leivotaan lasten kanssa. Ainakin omenapiirakkaa ja jos käyn tänään hakemassa ne aiemmin bongatut kanttarellit lähimetsästä, niin sienikinkku piirakkaa myös. Joten huomenna kannattaa tulla kahville :)

Mä oon nopeampi kuin kamera.

 

Tuutteks te hei?? Veikka on jo noin kaukana.

 

Huomiseksi sovittiin työkaverin kahden koiran kanssa leikkitreffit myös. Niistä ensi kerralla varmaan kuvia ja neuleitakin valmistuu. Lähinnä sukkia, ja kaikista en voi ihan vielä kuvia laittaa. Ompi salaisia projekteja :)