Koivulan lauma: Mustia kissoja ja koiria

"Uskaltaisko?"

"Ollaan ystäviä jookos, ollaan ananas ja kookos..."

"No, mitä nyt, me nukutaan mun kamun kanssa."

Yli viikko vierähtänyt taas ihan käsistä. Lenkkeilyä joka päivä tietenkin. Töitä kotona ja töissä. Lasten juttuja ja kuskailuja. Koulutuksia ja kauppareissuja. Eipä ole ehtinyt taas tietokonetta avaamaan. Mikä on vaan hyvä juttu, mutta täällä tänään sentään :) Myöhemmin city lenkille kolmosen tanssitreenin ajaksi.

Uskallanko sanoa "ääneen"?... Tyson on vihdoin sisäsiisti :) Jee! On helpottanut tosi paljon. Nyt on kyllä työvuorot ym suosineet, että ei ole joutunut älyttömiä päiviä sisällä olemaan. Mutta kolme yötäkin on mennyt puhtain lattioin. Tosin aamulla Tyson päässyt ekan kerran jo 5.45 ulos. Viikonloppuna toivottavasti ei herätä siihen aikaan, ja sitten voi taas joutua siivouspuuhiin. Katsotaan. Kuitenkin suunta parempaan päin.

Tyson on taas madotettu ja tehoste rokotus ja rabies varattu perjantaille. Tyson on tänään 16vkoa vanha. Painoa 4,8kg. Korkeutta kissan verran. Egoa paljon isommin... Nyt se nostaa koipea jo useammin kuin harvoin lenkillä, pihalla pissaa kuin pentu enimmäkseen.
Taisin aiemmin kirjoittaa, ettei meinaa tulla sisälle ollenkaan. No namit on auttaneet tähän. Suht hyvin tulee taas kutsusta sisälle. Hyvin on ahne poika. Mikä on hyvä homma koulutuksessa.

Lenkillä vastaantulevat koirat räyhättiin oikein kunnolla aiemmin. Nyt se on hoksannut jo, että kun koira tulee vastaan, kannattaa ottaa katsekontakti mamiin ja kulkea nätisti, niin saa namia. Hieno poika! Eikä sitten ehdikään räyhätä. Edelleen suuri aika lenkistä kuluu siihen, että pitää haaveilla ja koittaa päästä jonnekin minne tylsä mami ei päästä?!? Sitten istutaan ja odotetaan.
Miten voikaan pennulta kadota korvat aivan täysin. Mutta miksei pennulta jos kerran isommaltakin. Arvatkaapa mitä meidän pojat teki viime postauksen jälkeisenä päivänä? Eli pesun jälkeen. No, koiranomistajat arvasikin jo...