perjantai 10. lokakuuta 2014

Tautia ja pihatöitä


Rentoa meininkiä

Koulussa enterorokkoa. Meillä kolmosella ollut pari päivää. Rakkuloita suussa, käsissä ja jaloissa. Pientä lämpöä, kurkkukipu ja päänsärky. Tänään saitsulla typyn kanssa. Eilen kävin puolen tunnin pikku lenkin vaan koirien kanssa kun potilas ei halunnut olla yksin. Tänään olin koirien kanssa vaan pihalla, sanoin kolmoselle että jostain ikkunasta näkee jos tarviaa minua. Ja taas käytettiin teknologiaa hyväksi, typy jaksoi tunnin olla yksin DVD:n voimin, sitten se huuteli että koska tuun sisään. No, oli ihan kohtuu ulkoilu koirillekin ja täytyy katsoa kun isäntä tulee jos sitten päästään lenkillekin.
 Sain vihdoin vähän suorittua pihaa ja kaivoin amppelimansikat maahan ym pientä, mikä on odottanut että saan aikaseksi. Pihalla varsinkaan en ole mitään saanut tehtyä, kun vaan koirien kanssa tulee lenkkeiltyä ja pelailtua. Tänään Tysonista oli kaikista kivointa se mansikoiden maahan kaivaminen. Muutaman kerran se yritti kaivaa niitä maasta pois, mutta pöllytin pois ja se nappasi multaa suuhunsa ja meni sitä kauemmas syömään. Kohta tuli muina miehinä taas takasin.
Tysonilta on ihan turha yrittää ottaa mitään suusta pois kun se on ulkona vapaana. Ihan pienestä pennusta asti, se on juossut heti karkuun kun on löytänyt jonkun aarteen. Myös sisällä se menee jonnekin nurkan taakse löytöineen.
Taas aivan päinvastainen tyyli kun Jerryllä. Jerry tulee aina näyttämään ja kehumaan jos jotain kivaa löytää. Silläkin uhalla, että siltä otetaan juttuja pois, jos ne on luvattomia koiralle. Ja Jerry antaa kiltisti pois mitä vaan myös lapsille.
 Tyson kun on löytänyt esim. kissankakkaa (huokaus) ja minä huomaan, siitä on tosi kivaa kun mamma yrittää saada kiinni. Sitten juostaan ympäri taloa, kunnes saan ovia sen nenän edestä kiinni. Jossain kohtaa olen aina saanut pennun kiinni, eri asia on että onko se jo ehtinyt syödä aarteensa. Jos ei, niin sitten on uusi taistelu miten saan sen suusta mitään pois. (Varsinkin jos se on pehmeätä kakkaa..)Tyson ei todellakaan luovuta suosiolla. Mutta sen harmiksi en minäkään.

Kolmonen hellittelee.


Tänään kävi pihalla kuorma-auto tuomassa remonttikamaa. Olin vähän aiemmin tullut koirien kanssa sisälle ja ne nukkuivat tyytyväisinä. Jos minä kuulin auton äänen, luulisi että koirat kuulivat?? Eikä mitä, kuski tuli rappusia ylös niin että kengänkopina kuului sisään ja mun uljaat vahtikoirat vaan nukkuivat. Kun avasin ulko-oven ja moikkasin vierasta miestä, ei vieläkään mitään.. Siinä kohtaa koputin itse ovenpieleen ja vihdoin alkoi ovikello toimimaan. Että tervetuloa vaan murtomiehet, meillä nukutaan sikeästi. Tyson ei kyllä edelleenkään hauku vieraita, mikä on ihan hyvä. Kissoille se haukkuu eniten, Tysonia ärsyttää kun ne pääsee oven päälle tai yläkertaan minne se ei itse pääse. Muuten ei onneksi ihan hirveän haukkuherkkä ole.



Ihanaa viikonloppua teille. Vielä on luvattu kivoja ulkoilukelejä :)
Terkuin:M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti