torstai 12. marraskuuta 2015

Ihmisen paras ystävä

Aina iloinen kun tulen kotiin. Vaikka olisin poissa vain minuutin.

Ikinä ei mökötä tai ole vihainen minulle.


Vanha kuva, täällä ei todellakaan ole lunta näkynyt

 Aina valmis lähtemään, leikkimään, tekemään kun ehdotan.

Lohduttaa kun olen surullinen tai joku harmittaa.

Ulkoa tullessaan toisen kanssa, etsii aina ensimmäiseksi minut. Pari iltaa sitten menin "piiloon" pimeään keittiöön kun isäntä tuli koiria ulkoiluttamasta. Tyson juoksi talon ympäri, ja etsi minut.

Huolehtii aina iloisena herättämisen. Antaa nukkua, kunnes herätys soi. Sitten hyppää etutassut sängyn laidalle ja näyttää aamun ensimmäisen hymyn kun näkee mamman :) Joskus on isäntä ollut lähdössä ulos koirien kanssa kun mun herätys on soinut. Tyson on vouhkannut niin, että isännän on pitänyt päästää se ensin minut herättämään, ennen kuin voi itse lähteä ulos. Mammasta huolehtiminen on tärkeintä!

Aina valmis rapsutteluille ja syliinkin saa kaapata. Se on pehmeä, eikä haise pahalle niinkuin Jerry joka pyörii kaikki moskat turkkiinsa ulkona.
Ykkönen oli letittänyt Tysonin suostumuksella hännän...


Sillä on luonnetta ja se on välillä myös eri mieltä, mutta ei koskaan ilkeä kenellekään.

Se rakastaa omaa perhettään ja kaikkia ihmisiä (paitsi nuohoojia ja naamiopukuihin pukeutuneita) lapsia ja aikuisia, miehiä ja naisia.

Se tuo paljon naurua taloon.
Pitää huolta minun kunnostani ja ulkoilutuksesta.

Se on minun ikioma Tyson. Se on vaan niin ihanin!

Mirzu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti