Kumpi on nopeampi: Japaninpystykorva vai jänis?

Eilen satoi aamusta iltaan, tänäänkin aamulla satoi. Kun sade loppui, ajattelin että parempi käydä lenkillä jos illalla taas sataa. Muuten oli tarkoitus lähteä pitkälle lenkille taas pojan partion ajaksi kun se kestää n.pari tuntia. Käytiin tuossa lähimetsässä ja pojat oli vapaana. Poikettiin tieltä metsään ja melkein saman tien jänis lähti karkuun parinkymmenen metrin päästä. Jerry onneksi katseli ihan toiseen suuntaan ja tuli luo heti kun kutsuin. No Tyson kyllä huomasi pakoon pinkovan jänön, ja eikun perään. Kaksikko katosi näkyvistä aika pian ja aivan omaksi ilokseni sain Tysonia huudella. Siinä kohtaa vasta Jerry alkoi ihmettelemään, että löysikö veikka jotain kivaa..

Muutaman pitkän minuutin jälkeen Tyson tuli luokse ja olisin saanut sen kiinni, mutta fiksuna ajattelin, että ei se enää lähde. Ajattelin etten kytke kiinni, ettei yhdistä negatiiviseksi luokse tuloa.
No, tietenkin jänö kiinnosti enemmän kuin namipala, ja Tyson lähti vielä vähän jahtaamaan. Taas huutelin ja viheltelin, mutta Tyson tuli tapansa mukaan sitten kun oli itse valmis. Ihanan tottelevainen...  No, ei saanut jänöä kiinni ja tuli tosiaan luokse (silloin kytkin heti remmiin..) Oli tosi tyytyväisen oloinen kun pääsi vähän töihin. Sitä ihmettelin, että Tyson ei kertaakaan haukahtanut missään vaiheessa. Ei yhtään kuullut missä ne juoksi ja kuinka kaukana. Onneksi metsän reunaa sivuaa hirviaita. Ajattelin, ettei se ihan helpolla ainakaan tielle pääse.

Nyt onkin sitten vähän väsy olo

Mitäs muuta ihmeellistä. Lenkkeilty ollaan melkosta paljon, kuten asiaan kuuluu. Loma loppui ja töihin olen palaillut. Huomaa, ettei taas ehdi tännekään kirjoitella. Koirakoulussa käydään edelleen joka viikko kun vain pääsee. Viime viikolla olin iltavuorossa, enkä päässyt. Tällä viikolla lasten koulussa kevät konsertti jossa kakkonen ja kolmonen esiintyy, menee tärkeys järjestyksessä koirakoulun edelle. Ensi viikolla olen ulkopaikkakunnalla koulutuksessa. Toivottavasti ehdin silloin kentälle Tysonin kanssa. Tämmöstä tää on kun muu elämä haittaa harrastuksia. Ollaan me kotona harjoiteltu jotakin, tänäänkin lenkillä tehtiin luoksetuloja, paikalla pysymistä, sivulle tuloa ja seuraamista. Kunnes se jänkky vei kaiken mielenkiinnon.

Lomalla sain muutaman ikuisuus neuleen valmiiksi. Kuvassa näkee mitä isäntä on ahkeroinut ja päällä mun ahkeroimat neuleet. Eli minä istun ja neulon kun mies tekee oikeesti töitä.. Näin meillä.

Ne muutaman kerran täälläkin vilahtaneet
raitasukat, koko 39. Lapaset josta ne
peukut puuttui ties kuinka kauan, kämmekkäät
ja sukat koko 37.

Isänsä poika :) Kuvat maaliskuulta.

Testattiin toista viikkoa sitten yhteishyvä lehden ohje kinuski-
suolapähkinä piirakka. Tehdään toistekkin, hyvää oli.

 

Tämän piirakan jälkeen tein totaalisen sokerilakon. Oli jo aikakin kun herkuttelu karkasi ihan käsistä. Piilosokeria kertyy jo kaikesta niin paljon, että nyt on herkkupaasto. En ole nyt reiluun viikkoon syönyt yhtään karkkia, pullaa, piparia tms. Teini liittyi talkoisiin ja lauantaina kun muut söi karkkia urakalla, taisi se muutaman karkin ottaa, mutta ei paljon. Mulla ei toimi tuo. Voin hyvin olla kokonaan syömättä herkkuja, mutta jos otan yhden, olen sokerikoukussa ja syön sitten joka päivä herkkuja :(  Tiukka linja jatkuu vappuun asti. Sitten leivotaan munkkeja ja niitä syön ehkä noin sata :)

Terkuin:Mirzu