Jos ei kissa, niin sitten koira...

Nimittäin valvottaa. Varasin sohvan täksi illaksi itselleni heti työpäivän jälkeen. Väsyttää vietävästi!
Koulutuspäiviä ja muutenkin uuden oppimista työelämässä ollut koko viikon. Alkaa olla takki aivan tyhjä, tai pää ainakin. Vielä pitäisi viikonloppu jaksaa, mutta vaihteeksi ihan omia tuttuja töitä sentään. Kotiin palattua kun kissa valvotti, niin nyt vuorostaan sitten koira. Tai oikeastaan isännän vikaahan tuo oli. Isäntä kuuluu VPK:hon ja yöllä lähti hälyytyskeikalle. Sieltä tullessaan ajoi autonsa omaan paikkaan, mutta toki Tyson tajuaa, että yöllä ei kuulu autojen pihalla ajella. Hirveä hälytyshaukku alkoi, hetken kuuntelu ja taas haukkua. Vielä kovempi haukkuminen kun isäntä tuli rappusille. Nyt jään innolla odottamaan seuraavaa saunailtaa tms mistä jompi kumpi tulee yöllä kotiin, eipä päästä enää salaa ei... Sovittiin, että jos yöllä tullaan autolla kotiin, niin jätetään auto vähän kauemmas talosta, jos ei vahtikoira kuulisi..

Vahtikoira

"Mä en sanonut mitään, nukuin vaan, krooh."

 Käytiin isännän ja koirien kanssa keskiviikkona kokeilemassa taas uusi lenkki mitä on pitänyt kokeilla jo pidemmän aikaa. 6,18km ja ihan ok. Vähän turhan paljon asvaltti kävelyä, eikä voinut päästää poikia irti ollenkaan. Mutta vaihteluksi menee tuokin välillä. Jerry kulkee nätisti asvaltillakin, Tyson menee penkereelle kun joku kova äänisempi kulkuneuvo tulee vastaan. Niin tottuneita nuo on myös että osan lenkistä saavat olla vapaana, että Tyson selvästi väsähti nätisti kulkemiseen. Oltiin jo lähemmäs 5 km menty, kun Tyson kääntyi ja kävi Jerrylle ärhentelemään ja roikkumaan rintakarvoihin. No sen kun lopetin alkuunsa, se kävi omaa häntäänsä metsästämään ja pyörimään ympyrää. Oli se niin hassu taas, että oli hankala rauhoittaa tilanne kun itseä vaan nauratti. Pienen hepuloinnin jälkeen se jaksoi taas nätisti jonkun matkaa, kunnes piti taas vähän leikkiä ja riehua. Sitten päätin koittaa saada loputkin puhdit pois pennusta ja tehtiin seuraamista. Hienosti jaksoi. Olinhan leikannut lauantai makkaran kannan koulutusnameiksi mukaan, Tyson olisi seurannut varmaan koko lenkin kun olisi välillä viskannut makkaraa suuhun.

 Aina lenkin jälkeen kun pojat päästää irti pihalla, Tyson juoksee vielä täysillä viitisen minuuttia ainakin pihaa ympäri ja hyökkäilee Jerryn kimppuun hurjasti äristen. Jerry lähinnä huokailee välittämättä pienestä sen enempiä. Sisälle tultua Tyson vielä riehuu ja riekkuu hetken, kunnes toteaa itse, että vihdoin saa levätä. Sitten molemmat koirat yleensä makoilee tyytyväisenä ainakin pari tuntia.

Joku ilta tällä viikolla oltiin saunaan lähdössä kun kolmonen sanoi huolestuneena, että mitä Tysonin tassuun on sattunut? Kauhistus, se näytti olevan ihan veressä ja toinen tassu myös. No minä nappaamaan haavoittunutta koiraparkaa syliin ja ykkönen rientää paikalle kännykän taskulampun valoa näyttämään, että saan tutkittua vahingon kunnolla.

No hyvin pian selvisi, että punainen oli jotain väriä eikä verta. Sitten vasta tajusin, että jos tassut olisi noin veressä, myös lattian pitäisi olla sieltä missä koira on kävellyt. Väri oli lähtenyt jostain teippijutusta mitä Tyson oli syönyt. Ei oikein selvinnyt mistä se oli löytynyt?

Raadeltu teippi mikä lie..

Onneksi ei tämän dramaattisempaa kuulu tänne. Luulen, että kun isäntä saapunee kohta kuskaamasta lapsia kavereille, saatan olla suostuteltavissa pienelle lenkille. Sen jälkeen saan hyvällä omalla tunnolla rojahtaa takaisin sohvalle ja nousen kenties vasta kun siirryn sänkyyn yöunille.
Ihanaista viikonloppua kaikille: Mirzu