Koivulan lauma: Sirpa-Helena

Kaksi vuotta sitten marraskuussa menin lasten kanssa löytöeläintaloon ja tultiin sieltä kissanpennun
kanssa kotiin. Isäntäkin oli tietoinen kissanhaku reissusta, mutta oli töissä. Illalla kun se tuli kotiin, lapset esittelivät Sirun.
Siru oli pienenä tosi arka äänille, ja on sitä edelleen. Nykyään ei enää lähde sinkoilemaan kun joku kattilankansi putoaa, mutta on selkeästi ääniherkkä. Jos on lapsilla kavereita, tai muuta ääntä, Siru on jossakin muussa huoneessa. Sirua kutsutaan nykyään enemmän Sirpaksi. Minä kutsun Sirpa-Helenaksi. Rakkaalla lapsella... Siru noutaa tavaroita kuin koira. (tai paremminkin) Harva se päivä se varastaa yläkerrasta jotakin kivaa ja tuo alakertaan meidän sänkyyn. Isännän kanssa ne sitten leikkii niin, että isäntä heittää lelun, ja Siru noutaa uudestaan ja uudestaan. Kolmosen Polly pocket:it ja niiden muoviset vaatteet on Sirun suosikkeja. Ne ei valitettavasti kestä kissan hampaita, ja aina kun kolmonen ei muista laittaa niitä kannelliseen laatikkoon, osa niistä joutuu käsittelyyn. Sirpa myös osaa avata joitakin kaappeja ja laatikoita. Ja Lundby stockholm nukkekodin pleksilasit.. Jossa asuu Polly pocket:teja.
Sirpa ei ole sylikissa. Se tulee silloin kun itse haluaa syliin ja on siinä sen aikaa kuin itse haluaa. Jos sen ottaa syliin, se työntää tassuilla itsensä niin kauas kuin pystyy ja on tosi vaivaantuneen näköinen. Silityksistä ja huomiosta se kyllä tykkää. Ja nukkuu mun jalkopäädyssä juuri jalkojen vieressä, tai lasten sängyissä, mutta lähtee pois jos liikaa paijailee.

Akvaarion lampun päällä on mukavan lämmin nukkua.

Pepsi taas on välillä riesaksikin asti sylikissa. Se änkee ja tunkee väkisin syliin. Sen voi koska vaan ottaa syliin ja aina se viihtyy. Siru käy välillä puskemassa Jerryä ohimennen ja usein nuolee Jerryn naamaa. Tysonin lähelle se ei mene edelleenkään. Ohi kulkee välillä jos se nukkuu.

Apua, taas loppuu aika. Kohta töihin lähtö taas. Tyson juoksenteli eilen innoissaan ja hyppi ilmaan, yritti ottaa lunta suuhun ilmasta ja söi sitä maasta antaumuksella. Tänään ei lumesta juuri tietoakaan. Tai eilenkin se oli oikeastaan räntää. Lapset peuhasivat itsensä märäksi asti tietysti. Tekivät lyhtyä, sohvaa ym. Veivät trampoliinille hirveät kasat lunta ja pomppivat siellä valtavien riemunkiljahdusten kera. Maailman ihaninta ääntä :) Ykkönen käytti kaverinsa kanssa koirat lenkillä ja mä sain lepuuttaa jalkaa, joka on tänään vähän parempi levon jälkeen. Tänään kävin koirien kanssa vajaan kahden kilometrin pätkän vaan.