Koirakoulua ja lenkkeilyä

Taas on toista viikkoa vierähtänyt. Pepsi kehrää tässä vieressä, koirien kanssa tultiin juuri lenkiltä. Lauantaina ehdittiin isännän kanssa kahdestaan koiralenkille. Vietiin jälkikasvua kavereille ja heitettiin sitten city-lenkkiä reilu tunti. Loppumatkasta alkoi jo taas jalka vaivata, muuten olisi ollut kiva mennä vaikka kuinka pitkälle. Samat fiilikset oli perjantaina kun ex-tempore soitin kaverille jo matkalla ykköstä kuskaten, että mulla olis pari koiraa paksissa ja lenkki mielessä. No onneksi kamu innostui ja vaihtoi lenkkivaatteet ja odotteli mua sitten jo lenkille. Tosi kiva käydä yhdessä jonkun kanssa lenkillä. Ensinnäkin menee pidempikin lenkki ihan huomaamatta. Toiseksi kiva kun voi keskittyä vain yhteen koiraan, vaikka nuo ihan hyvin menee kahdestaankin. Silti, vaihtelu virkistää. Kaveri nappasi lenkillä itselleen Tysonin (ylläri pylläri :) ) isäntä ottaa aina Jerryn.
Isäntä huomautti mulle, että Tyson saa kyllä päät kääntymään autoissa ja muutenkin. Ihmetteli, että ei Jerryä kukaan käänny katsomaan, tai hymyile kun tulee vastaan. Kaitpa se johtuu siitä, että Tyson on pentu ja harvinaisempi täällä päin. Kultsuja näkee kaikkialla. Ja tokihan Tyson on kertakaikkisen hurmaava :)

Kolmonen oli viikko sitten kipeä. Onneksi on lämpöinen hoitaja olemassa.

Eilen päästiin muutaman viikon päästä toisen kerran koirakouluun. Ajattelin, että taas räksytetään ja remmotaan hihnassa puolet ajasta, mutta ei. Tyson hämmästytti jälleen mut älykkyydellään ja näköjään myös loistavalla muistilla! Miten voi pennulle jäädä kerrasta mieleen niin paljon, varsinkin kahden viikon takaa. Vai tuliko peräti kolme viikkoa väliä? Sehän käyttäytyi kertakaikkiaan mallikelpoisesti! Mä olin niin ylpeä ja iloinen tunnin jälkeen. Ohjaaja kehui muutamaankin otteeseen miten se on niin hyvässä kontaktissa ja koko ajan tarkkailee mitä mä siltä haluan. Juuri niin. Lenkillä aivan päin vastoin, kaikki muu kiinnostaa paitsi minä. Mun piti tauoilla katsella kirjaimellisesti taivaalle, että Tyson hetkeksi irroitti katsekontaktin ja kyselyn mitä seuraavaksi.
Huomasin myös oman virheeni, johon pitää kiireesti kiinnittää huomiota. Mulla on remmi vasemmassa kädessä ja namit oikeassa, niinpä Tyson on alkanut tulla nyt liikaa eteen. Käytännössähän se tarkoittaa, että se jää jalkoihin tai mä kompastun siihen. Eli namit vasemmalle kiireesti. Koirakoulussa harjoiteltiin hyppyjä esteillä ja seisomista eritavoin, myös pöydällä. Kotona treenissä sivulle ja maahan käskyt. Se on niin fiksu kyllä. Oppii muutamalla toistolla. Kun vain oisi itsellä aikaa enemmän niin koira osaisi jo vaikka mitä. Mutta hyvällä alulla ollaan.

Lentävä hollantil... eiku japanilainen.

Jalkakin on suht ok. Oon saanut siihen ultraääni hoitoa (tänään parin tunnin päästä taas) ja fyssari on teipannut sen. Lisäksi venyttely ohjeita ja nilkkajumppaa vastuskuminauhan kanssa. Näin kypsäksi piti elää, että sain kuulla että mulla on yliliikkuvat nivelet ja varsinkin nilkat löysät. Hohhoi. Ja kielto istua nilkkojen päällä. Tää onkin vaikein juttu. Vasta kun olen yrittänyt istua kuten ihmiset, huomaan kuinka paljon olen istunut nilkoillani. Sekä töissä että kotona. Kyllä on vaikea oppia uusia tapoja. Ehkä mun pitäisi kysyä Tysonilta vähän vinkkejä ;)

Got to go now! Ihanaista viikkoa kaikille: Mirzu