Mustia miehiä....

Upean kirpeä pieni aamupakkanen. Aurinko paistaa ja mieli teki lähteä oikein kunnon lenkille. Sen sijaan käytin koirat tuossa vähän pihalla pyörähtämässä, vietiin roskis ja komposti ämpäri samalla reissulla ja takas kotiin. Flunssa on tehnyt tuloaan jo viime viikosta lähtien. Isäntä oli silloin kipeä ja mulla alkoi kurkkukipu. Alkuviikon on henkeä ahdistanut kaikenlainen homma, kävin koirien kanssa maanantaina vähän reilun kolmen kilometrin lenkin joka tuntui vähintään kolme kertaa niin pitkältä. Ei meinannut millään jaksaa. Viime yö meni aivastellen ja niistäen ja nyt tulin lepäilemään. Meneehän nää vapaat näinkin :( Eilen jo sanoin töissä, että vapaat menee varmaan sairastaessa.

Viime viikonloppu oltiin siskolla Paraisilla kun ei kuumetta ollut kenelläkään ja isäntä jo toipumaan päin. Kiitos siskolle :) Kiva oli taas nähdä sukulaisia. Mun isä oli täällä taas talon vahtina ja eläinten hoitajana kuten yleensäkin. Hyvin oli mennyt. Kertoi että muut käyttäytyi hyvin, mutta Pepsi ahdisteli ja valvotti (kuten yleensäkin). Se on nyt ollut ekstra seurallinen kun tultiin takaisin kotiin. Ei ole tottunut että on vaan yksi ihminen ahdisteltavana, vaan yleensä pitää hereillä koko yläkertaa. Välillä käy meitäkin alhaalla viihdyttämässä. Nyt aamun ja päivän kissat nukkuu tyytyväisinä eikä niitä juuri näykään, mutta yöllä pitää sitten rallittaa taloa ympäri ja kerjätä rapsutuksia.

Ai niin. Jerry oli ottanut oman iltalenkin isän hoitovuorolla. Se kun ei vedä niin isä ei pitänyt remmiä ranteen ympärillä. Metsätiellä olivat kävelleet kun yhtäkkiä Tyson oli haistanut jotain ja valpastunut. Jerry sitten huomannut saman ja alkanut kanssa haistelemaan ja saman tien oli ampaissut jäljen perään remmi maata viistäen. Kuulemma noin 5-7 minuutin päästä tuli koira itse takaisin samaan paikkaan. Onneksi ei jäänyt remmi puuhun tms kiinni tai tietysti koira auton alle tai mitä nyt voi karkureissulla käydä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä olen useamman kerran todennut, että seuraava koira on kyllä paimenkoira. Mulla on briardi ollut ja sen miellyttämishalu oli kyllä ihan toista luokkaa kuin näillä metsäverisillä tai pystykorvilla mitä on ollut sen jälkeen. Eipä karkaillut, eikä edes lähtenyt kauas vapaanakaan. Aina pystyi luottamaan että jos ei koira ollut näkyvillä, se oli 5 metriä selän takana tai sivulla.

Nyt olen Tysonia muutaman kerran pitänyt ihan riskillä pihalla irti. Viimeiksi kun tultiin sunnuntai illalla reissusta, se meni ihan sekaisin kun näki minut eikä meinannut rauhottua millään. Otin sen sitten ulos juoksemaan kun olin melko varma, että sitä kiinnostaa luoksetulo kun on ollut ikävissään. Hyvin tottelikin. Joku iltapäivä pyysin lapset avuksi namien kanssa. Mentiin vuoron perään puskan/puun taakse piiloon ja Tyson etsi meitä ja sai namia palkaksi. Ja juoksi siinä sivussa varmaan monta kilometriä. Koko ajan kuitenkin pelkään, että se karkaa. On se niin monta kertaa sen tehnyt..

"Onkohan se vieläkin tuolla?"

"Kurkkaan ihan varovaisesti."

Wc:n kulmakaapin peiliovi on irronnut ainakin kuusi kertaa parin vuoden sisällä. Nyt sanoi isäntä, että ei enää laita sitä takaisin ollenkaan kun ei se kerran pysy. Jossaan kohtaa kun saa aikaiseksi niin katsotaan uusi kaappi siihen. Kuinka ollakaan, peiliovi on unohtunut keittiön nurkkaan "vähäksi aikaa" .. Tyson kävi hyvin varovasti sitä ensin tutkailemassa ja odotin, että koska se haukkuu "toiselle" koiralle kun oli niin epäluuloisen näköinen. No, ei se haukkunut koskaan, mutta lapset oli kuulleet sen murisevan.. Edelleen se käy joka päivä jossain kohtaa itseään peilailemassa. Aina vähän varovaisesti lähestyy peiliä, kyllä on kummallinen juttu kertakaikkiaan!

Eilen kävi kaksi nuohoojaa sovitusti. Etukäteen kun soitin nuohoojalle ja sanoin että täällä on koiria, hän sanoi että kolme kertaa on purtu, mutta ei hän pelkää. Isäntä oli paikalla ja etukäteen oli aikonut laittaa koirat oven taakse makuuhuoneeseen "putkaan", mä sanoin ettei tarvia, katsoo vaan vähän Jerryn perään. Sanoin että Tyson voi kyllä olla tervehtimässä, mutta jos häiritsee töitä niin sitten sulkee sen putkaan. No meidän molempien yllätykseksi, Tyson oli sitten murissut ja rähjännyt nuohoojille! Jerry myös, mutta sen tapa on sitten vetäytyä itse kauemmas pelottavasta ihmisestä ja lähtee sitten käskemällä kokonaan muualle. Tyson oli sitten hyppinyt ja räyhännyt ja isäntä meinasi ottaa sen pois niin nuohoojat oli sanoneet, että anna olla. Ja vielä nauraneet, että ei oikein pelota? Ei se kuitenkaan puremaan käynyt. Mutta ihme reaktio kuitenkin. Alkusyksystä siellä Verssön metsäpäivässäkin Tyson räyhäsi nuuskamuikkusen nähdessään oikein kunnolla. Ja uudestaan nähdessään myös, ei ollut yhtään vähäisempi reaktio. Saas nähdä kun Halloween vieraita tulee viikonloppuna, pitääkö mun pistää vahtikoira putkaan.
Hauskaa pikku lauantaita; Mirzu